Onko sulla koskaan ollut sellainen olo, että et tiedä, kuka sä oikeesti oot? Et tiedä, mistä asioista sä pidät ja nautit tai mikä on sun tehtävä? Etsitkö sitä, missä sä olet hyvä, mitkä sun lahjat on? Tuntuuko susta koskaan siltä, että oot tienristeyksessä ja et tiedä, mihin suuntaan sun olis hyvä kulkea? Tai onko sulla koskaan sellanen olo, että sun sisällä käydään mylläämässä, prosessoimassa ja luomassa ehkä uuttakin?
En tiedä, mitä nää kysymykset sussa saa aikaan, mutta mulla nää on jyllännyt ja myllännyt mun päätä ja sydäntä jo pidemmän aikaa. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Toisaalta siihen vaikuttaa varmasti tää ikä, mutta uskon siihen vaikuttavan myös elämäntilanteen ja halun kasvaa ihmisenä, naisena. Koska uskon ja tiedän, että en oo ainoo näiden kaikkien syvien kysymysten kanssa, niin päätin vähän jakaa teille vertauskuvin ja kuvaillen, miltä mun sisällä välillä tuntuu. :)
Oikeastaan jo syksyn alussa (ja aiemminkin..) musta tuntui siltä, että mun sisällä aloitettiin kunnon remontti ja sanoisinkin, että mun sydän on kuin remontissa oleva talo.
Ensin katseltiin vähän, että miltä siellä näyttää, tehtiin eräänlainen perustarkastus. Alussa myös piti tarkistaa perustukset ja syventää niitä. Perustuksien päällähän se talo seisoo ja ilman niitä talo ei pysy pystyssä. Huomasin, että mun perustuksissa oli vahvistamista ja mun elämän perustus on horjumaton peruskallio. Perustukset ovat usko eli mun talon perustus on Jumala.
Siinä tutkiessa taloa, tajusin, että on asioita, joista haluun luopua ja jotka tarvii remonttia, jotta voisin kasvaa omana itsenäni. Talossa oli lahoja osia, rapistuneita maaleja, rempallaan olevia listoja, tapetteja ja muita osia jne. Pikkuhiljaa mun talossa alettiin repiä alas kuluneita tapetteja ja hajottaa vanhoja, huonoja osia. Uudistus oli alkanut. Vanhaa piti poistaa, jotta uutta voitaisiin rakentaa tilalle. Ei jonkun vanhan, kostuneen seinän päälle voi vaan laittaa uutta maalia, vaan se täytyy poistaa ja sitten tuoda uutta, eiks nii? Tottakai talossa oli hyviäkin osia, jotka voitiin säilyttää, ei kaikki läpeensä huonoa ollut. (uskoisin niin..:D)
Tää vanhan poistaminen oli välillä todella vaikeeta, rankkaa ja kipeetä. Voit aatella, että jos sun talo, jossa oot asunut pitkään ja mihin oot tottunut, mutta ei olis enää käyttökelpoinen, osittain hajotettaisiin, niin ei se ehkä niin mukavalta tuntuisi. Mutta siinä olisi samalla se puoli, että olisit luultavasti (ainaki mä oon) innoissas siitä uudesta, mitä sinne tultaisiin rakentamaan. Jos oot koskaan kattonut ohjelmaa nimeltä "Hurja remontti" (jos et tiä, niin googleta :D) nii siinähän tehään samaa - puretaan vanha talo pois ja uusi tilalle (siinä tosin puretaan koko talo, mutta anyway..). Se vanha talo on siinä ohjelmassa asukkaille ennemmin ahdistus kuin ilo ja usein rajoittaa heidän elämää. Uusi taas tuo valtavasti iloa, vapautta jne.
Koska mun sisällä oli, niin valtavasti kysymyksiä ja prosesseja, niin välillä tykkäsin todella hautautua omaan kolooni ja miettiä, mitä tapahtuu. Remontti nosti esiin ahdistusta, surua, kipua jne. mutta myös paljon iloa, vapautta ja toivoa. Joulun saapuessa aloin olla aika poikki kaikesta käsittelystä ja pohdinnasta. Niinpä, kun lähdin viettämään joulua sukulaisille, niin päätin etten mieti mitään. :D En yhtään mitään. Päätin vaan ottaa rennosti ja nauttia lomasta. Siinä lomaillessani muutamia viikkoja huomasin, kuinka sen tarpeessa olin ja tuntui, että remontti mun talossa oli tauolla. Lekat, ruuvimeisselit, vasarat ym. oli lattialla odottamassa jatkoa. Talo hiljeni remontin äänistä ja pöly laskeutui lattialle.
Arkeen paluu tapahtui tammikuun alkupuolella erittäin rennoissa tunnelmissa. Olin virvottuneempi kuin pitkään aikaan ja mulla oli vihdoin rauha mun sydämessä/talossa siitä, että kaikki hoituu. Tällä hetkellä musta tuntuu, ett remontti jatkuu kyllä, mutta ehkä hieman rauhallisemmin kuin syksyllä :D Kaiken keskellä oon kiitollinen siitä, että mun ei tarvii olla yksin tän remontin keskellä, vaan mulla on rakastava, täydellinen remontinjohtaja, joka tietää kyllä, mitä tekee. Ja haluun luottaa siihen, että Hän, taivaan Isä hoitaa kyllä. :)
Jos mietin, että mitä talossa tapahtuu just nyt, niin mulla on ollut vähän sellanen olo kuin olisin kaupassa valitsemassa uusia materiaaleja. Yritän löytää sen, mikä todella on mua, mistä tykkään eniten. Koitan kattoa kaikkien asioiden läpi sinne jonnekin alkujuurille, jonnekin lapsuuteen ja sen aitouteen. Tää on kuin tutkimusmatka! :)
Matka jatkuu. Elämä jatkuu. Tutkimusmatka jatkuu. En tiedä, mitä tää tuo vielä tullessaan ja tällä hetkellä elän päivä kerrallaan enkä osaa suunnitella elämääni kovinkaan pitkälle. Se tuntuu jollain tavalla pelottavalta, että en tiä, mitä tulee, mutta samalla tiiän, että oon hyvissä käsissä ja asioilla on tapana järjestyä. On vaan uskallettava ottaa askeleita lähemmäs omaa minuuttaan ja omia unelmiaan, koska mä ainakin katuisin varmaan vanhana, jos en niin tekisi. Uskon, että se tuo vapautta, kun uskallat olla oma itsesi ja raivata kaikki esteet sen tieltä. :)
Koska mulle musiikki on tärkeetä, inspiroivaa ja rohkasevaa, niin laitan tähän loppuun pari biisiä, joiden sanat on rohkassu mua. Jos biisissä on sanat (tykkään kuunnella instrumentaaliakin paljon) niin mulle ne melkeinpä merkkaa enemmän kuin itse se melodia. (ja aiheesta voisin varmaa joskus postaa kokonaisen oman jutun.. :p) Joten nyt kuunnelkaa sanoja ja antakaa niiden puhua jotain. Jokaiselle ne puhuu eri juttuja ja jokainen voi samaistua niihin eri tavalla, mutta jos kuuntelet, niin kuuntele sanoja. :D Ja anna niiden puhua siis just sulle, älä yritä kelata, mitä ajatuksii niistä heräis mulle tai jollekin muulle, vaan anna niiden puhua sun elämälle rohkasuu, toivoo ja valoa. Here we go! :)
Suvi Teräsniska - Tyttö
Pete Parkkonen - Mun
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti