Hei!
Viime kerran aiheeseen liittyen yllä Johanna Kurkelan kappale "Ei panikoida". Löysin tän biisin uutena pari päivää sitten ja rohkaisi itseäni paljon. Liian usein sitä antaa itsensä ajatella olevansa tyhmä tai osaamaton tai riittämätön, eikä osaa rohkaista itseään näillä sanoilla kuin tässä biisissä Johanna laulaa: "Sydämeni viisas sä oot." Tässä elämänvaiheessa, kun valmistuminen ammattiin alkaa lähestyä kovaa vauhtia, niin alkaa miettiä tulevaisuutensa kuvioita ja tuntuu, että pää on ihan solmussa, kun ei tiedä, mitä sitä haluaisi.. Mutta vaikka sitä tietä etsii jatkuvasti, niin niinkuin biisissäkin todetaan, niin hetkessä elämisen hienous on hyvä ymmärtää:
"Pysähdy, niin kuulet musiikin
Pienen hetken kaikki onkin täydellistä
Tähdet hehkuu hetken kirkkaammin
Entä, jos ei tarvitsekkaan löytää tietä
Tie on tässä"
Aiemmin taisin mainita, että luin Brene Brownin kirjaa nimeltä "En olekaan yksin - totuus perfektionismista ja riittämättömyyden tunteesta". Sain kyseisen kirjan jokin aikaa sitten luettua ja niinpä siirryin seuraavaan Brenen kirjaan ("Uskalla haavoittua - elä rohkeasti täydellä sydämellä"), sillä minua kiinnostaa valtavasti Brenen kirjojen käsittelemät aiheet: haavoittuvaisuus, häpeä, perfektionismi, riittämättömyyden tunne jne. Nyt olen lukenut noin puolet kirjasta ja olen jo tehnyt taas valtavan määrän uusia oivalluksia ja oppinut ymmärtämään itseäni ja käyttäytymistäni paljon. Olen myös rohkaistunut kirjasta todella paljon. :) Brene on tehnyt kiinnostavia tutkimuksia ja on huikean viisas nainen! (Ajattelin, että postaan tekemistäni havainnoista ihan oman postauksen myöhemmin..tai jopa useamman :D) Itseäni noista aiheista lukeminen ja suoraan sanottuna opiskelu on avartanut sydämeni maisemaa valtavasti ja auttanut olemaan myötätuntoisempi itseäni kohtaan.
Myötätuntoisuus itseä kohtaan? Tuntuuko sinusta se joskus vaikealta? Niinkuin alussa vihjasin, niin usein itselleni se ainakin tuottaa vaikeuksia. Olen oppinut pärjäämään elämässä ja tukahduttamaan tunteeni sisälleni. Kyllähän sitä lapsena oli hyvin tunteensa julkituova, niinkuin lapset yleensä ja ei kiukkua tai muuta pidetty sisällä, mutta elämän varrella sitä tulee asioita, jotka muokkaavat ihmisten käyttäytymistä ja luonnettakin. Näyttämölle astuu häpeä. Häpeä saa meidät uskomaan, että näytämme naurettavalta tai heikolta, jos tuomme negatiiviset tunteemme esiin. Luulemme jaksavamme kaikki maailman kiireet ja miljoona asiaa yhtä aikaa emmekä kuuntele mitä jaksamme ja mitä emme. Itse olen ainakin huomannut, että luulen usein olevani vahvempi kuin olenkaan ja että jaksan painaa täysiä, vaikka bensa olisi loppunut jo ajat sitten. Lisäksi erillisyyden tunne on itselleni kovin voimakas välillä. Kun koen olevani huono tai riittämätön tai väsynyt tai heikko, niin huomaan eristäväni itseni ulos koko muusta maailmasta, kaikista ympärilläni olevista ihmisistä ajatellen, että olen ainoa joka kokee näin. Ehkä et ole ajatellut tätä koskaan, mutta voisin rohkaista sinua, että seuraavan kerran, kun koet epäonnistumista tai muita negatiivisia tunteita, niin kuuntele kuinka puhut itsellesi. Sanotko, että: "kukaan muu ei voi mokata näin tai kokea näin" vai "monet muutkin ovat varmasti kokeneet samaa" ?? Millainen ääni sisimmässäsi soi? Ja jos haluat tehdä oikein testin siitä, kuinka myötätuntoinen olet itseäsi kohtaan, niin seuraavasta linkistä voit sellaisen tehdä:
Itse tein kyseisen testin, kun löysin vinkin Brenen kirjasta ja oli kyllä taas silmiä avaavat tulokset :D
Tällä kertaa voisin oikeastaan näihin ajatuksiin lopetella ja avata noita juttuja - häpeä ym. - enemmän myöhemmin. :D
Rohkaisuksi: mikä tahansa sun elämäntilanne on ja mitä tahansa koetkaan juuri nyt, niin muista, että sä et ole irrallinen saari irti kaikesta muusta. Jokainen meistä kamppailee jossain elämänsä kohdassa tai yleensä jopa useammassakin elämänsä kohdassa samanlaisissa asioissa kuin sinä. Jokainen kokee kuitenkin samantyyppiset asiat eri tavalla, sillä jokainen meistä on persoona, yksilö. Rohkaisen sua olemaan rohkea ja jakamaan kokemuksesi jonkun luotettavan ihmisen kanssa, jotta muistaisit, että et ole yksin. Itselleni syvimpien mietteiden jakaminen on vaikeaa, mutta opettelen sitä ja voin sanoa, että jopa tämän blogin kirjoittaminen on itselleni suuri haaste ja haastaa itseäni haavoittuvaisuuteen ja rohkeuteen jakaa ajatuksiaan. Tässä maailmassa tarvitaan yhteyttä muihin ihmisiin. Tässä maailmanajassa tarvitaan sua ja sun rohkeutta olla haavoittuvainen ja avoin. Sä oot hyvä just sellasena kuin sä oot! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti