Itsensä kunnioittaminen - osa1

Moikka kaikille!

Viime blogitekstistä onkin taas hieman hurahtanut aikaa..hups :D Välillä tuntuu ettei ole paljonkaan mitään sanottavaa ja joskus taas tuntuu, että tekisi mieli kirjoitella, mutta en tiedä, mistä aloittaa, kun asiaa sydämeltä löytyisi enemmänkin. Tänään on ehkä tuo jälkimmäinen tilanne :p
Niin kuin olette ehkä huomanneet, niin mun blogissa on usein (ainakin rivien väleissä) ollut teemana itsensä rakastaminen, kunnioittaminen ja arvostaminen. Oon kirjoittanut unelmista, kasvusta, itsensä rohkaisusta, myötätunnosta/armollisuudesta itseä kohtaan jne. Tää aihe on siis itsellä ollut jo pitkään lähellä omaa sydäntä. Elämä on yhtä kasvumatkaa, mutta koen, että jotain on jo tullut opittuakin ja sitä, mikä itseäni on rohkaissut, haluan olla osaltani jakamassa muillekin. Oon aatellut, että jos tää jotakuta auttaa, niin tää on sen arvosta. Ja vaikka höpisisin vaan itselleni, niin tää on mulle hyvää prosessointia myös. :)

Tämän kaiken johtopäätöksenä aattelin tehdä tästä aiheesta nyt ihan "virallisesti" ainakin muutaman kirjoituksen. Nää on mun omia havaintoja ja joku muu voi olla eri mieltä, mutta mä jaan nyt sitä, mitä oon sydämelleni saanut. Kaikissa asioissa mun arvot nousee Raamatusta ja kristillisestä näkökulmasta. Voin heti sanoa, että ilman Jumalaa en näitäkään asioita olis varmaan sitäkään vähää ymmärtänyt, mitä nyt oon tajunnut. Tällä kertaa haluun jakaa siitä, että MIKSI itsensä rakastaminen, kunnioittaminen ja arvostaminen on tärkeää. Seuraavassa kirjoituksessa koitan sitten paneutua enemmän siihen, MITEN itsensä arvostus tai epäarvostus voi esimerkiksi näkyä ja miten se heijastuu käytökseemme.

Ensinnäkin haluan sanoa, että itsensä rakastaminen, kunnioittaminen ja arvostaminen on välillä todella vaikeaa ja joillain voi olla taipumusta perfektionismiin, itsekritiikkiin tai itsensä vertailuna muihin ihmisiin. Itse ainakin myönnän sortuvani välillä tähän kaikkeen. Joskus itsensä rakastaminen voidaan myös sekoittaa itsekkyyteen, joka kuitenkin on täysin eri asia! Itsekäs ihminen ei ajattele muuta kuin omaa napaa, kun taas itseään rakastava henkilö huomioi myös muut. Ja loppujen lopuksi itsensä mollaaminen, sortaminen tai itsensä epäarvostus ei ole sitä, mitä Jumala meiltä haluaa!

MIKSI itsensä rakastaminen on sitten tärkeää?

1. Jumala haluaa niin

Jumala on täydellinen, Kaiken Luoja, Jumala on luonut kaiken hyväksi - myös meidät. Lukiessa luomiskertomusta, missä Jumala luo kaiken (myös ihmisen) voimme huomata tämän: 

1.Moos. 1:31: ”Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä oli tehnyt, ja näki, että se oli erittäin hyvää. Tuli ilta ja tuli aamu, kuudes päivä oli mennyt.”

Jumala siis loi myös ihmisen hyväksi! Ja vaikka ihminen langesi syntiin rikkoen näin Jumalaa vastaan ja joutuen karkotetuksi paratiisista, niin silti Jumala rakasti ja rakastaa edelleen meitä! Miten niin? Hän antoi ainoan Poikansa meidän syntiemme tähden, jotta yhteys meidän ja Luojamme välillä saataisiin palautettua: 

Joh.3:16: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.”

Muutenkin Raamattu on rakkauskirje Isältä meille – kaikkien aikojen takana on loppujen lopuksi Jumalan valtava rakkaus meitä kohtaan ja Hänen rakkaus kulkee kuin punaisena lankana läpi Raamatun. 

Totuus siis on, että ihminen ja hänen tekonsa eivät ole yhtä! Teot eivät määrittele meitä, vaan se, keneksi Jumala meidät loi. Jeesus sovitti kaikki syntimme ja saamme ottaa Hänen armonsa vastaan ja näin saada yhteyden täydelliseen Isään Jumalaan. Vain yksin Jeesuksen armon tähden saamme olla uskossa ja suhteessa Jumalan kanssa. Mitkään meidän teot eivät pelasta meitä:

Ef. 2:8-9: "Armosta te olette pelastettuja uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojenne kautta, ettei kukaan voisi kerskailla."

Jumala katsoo meitä siis Jeesuksen kautta. Jumala on luonut meidät hyviksi, sellaisina kuin olemme, ja niinpä itsensä arvostaminen ja rakastaminen on tärkeää. Kun me rakastetaan itseämme, niin se on kunnioituksen osoitus Jumalaa kohtaan - silloin osoitamme arvostusta Jumalan ihmeellistä luomusta kohtaan. On siis itseasiassa epäkunnioittavaa Jumalaa kohtaan, jos emme arvosta itseämme, hänen luomustaan. Esimerkkinä tästä varmasti lähes kaikille tuttu Disney-hahmo, Pinocchio: puuseppä teki puisen pojan, mutta toivoi omaa, elävää poikaa. Haltiatar herätti puisen Pinocchion yöllä eloon. Kun Pinocchio heräsi eloon, hän liikutti käsiään, puhui ja käveli – iloiten saamastaan elämästä! Ja, myöhemmin myös puuseppä iloitsi valtavasti, kun oli saanut oikean, elävän pojan. Tätä Jumalakin odottaa ja toivoo meiltä - iloitsemista saamastamme elämästä ja kunnioitusta Häntä kohtaan.

2. Jeesuskin kehottaa itsensä rakastamiseen

Mark. 12:30-31: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikella ymmärrykselläsi ja kaikella voimallasi. Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.' Ei ole näitä suurempaa käskyä.”

Usein tätä Raamatunkohtaa (”rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”) lukiessa tuntuu, että me unohdetaan tämä jälkimmäinen osuus: niin kuin itseäsi, mikä kuitenkin on hyvin oleellinen osa. Usein voi tuntua, että on jotenkin helpompaa rakastaa jotakuta muuta kuin itseäsi, mutta fakta kuitenkin on, ettemme voi rakastaa ja arvostaa ketään enempää kuin itseämme. Emme siis voi rakastaa ja kunnioittaa ketään, ellemme ensin osaa rakastaa ja kunnioittaa itseämme!

...Niin kuin itseäsi... jos itsensä rakastaminen on vaikeaa ja jatkuvasti moittii itseään epäonnistumisesta tms. niin miten se heijastuukaan ihmissuhteisiimme? Itse ainakin olen huomannut, että jos en osaa kunnioittaa itseäni sellaisena kuin olen, niin on vaikeaa kunnioittaa muita sellaisena kuin he ovat.  Tästä syystä yritän esimerkiksi piiloutua jonkun roolin tai muurin taakse enkä uskalla olla aito, oma itseni. Voin myös yrittää esimerkiksi kontrolloida muita tekemään, tuntemaan ja/tai olemaan jotain, mitä minä toivoisin heidän olevan, mutta, mitä he eivät oikeasti ole. Tämä puolestaan aiheuttaa ristiriitoja ihmissuhteissamme. Eli: kun osaamme rakastaa ja kunnioittaa ensin itseämme, niin opimme samalla hyväksymään itsemme ja olemaan aitoja, jolloin voimme huomioida myös muut ympärillämme paremmin ja näin rakkaus sekä vapaus heijastuu ihmissuhteisiimme.

3. Koska epäkunnioitus ja armottomuus itseämme kohtaan kiduttaa!

Väitän, että lähes jokainen meistä tietää tunteen, kun on epäonnistunut jossain ja sättii itseään. Siitä EI tule hyvä olo! Väitän näin. Omasta kokemuksesta voin ainakin sanoa, että kun olen mokannut jossain ja parjaan itselleni sitä, kuinka olin niin tyhmä, että voin noinkin mokata tms. niin se ei todellakaan ole millään lailla kohottanut itsetuntoani, päinvastoin! Siitä ei siis ole mitään hyötyä, vaan ainoastaan haittaa. Toki virheistä oppii ja sitä rataa, mutta väitän, että jos aina haukut itseäsi mokattuasi, niin et rohkaistu edes korjaamaan virhettä tai oppimaan tilanteesta mitään, vaan vajoat kuiluun ja pidemmän päälle voit luulla, että olet yhtä kuin nuo epäonnistumiset. Ne alkavat määritellä sinua ja hallitsevat elämääsi. Jos taas päätät, että nyt loppuu ja potkit jatkuvan sättimisen ulos ovesta ja alatkin toimia juuri päinvastoin, niin uskon, että jotain myös muuttuu.
Itselleni seuraava kysymys on ollut havainnollistava esimerkki: miten puhut ystävällesi/ihmiselle jota rakastat ja joka on hermoromahduksen partaalla? Aivan - catch ya! Yrität lohduttaa, eikö niin? Olet rinnalla, kuuntelet, rohkaiset! Mutta mitenkäs sitten käykään, kun mokaamme itse ja pitäisi olla itseä kohtaan samanlainen kuin ystävän kohdalla.. hmm.. hups. Puhumme usein itsellemme tavalla, joka ei kävisi mielessäkään lohduttaessa rakastamaamme ja kunnioittamaamme ihmistä kuilun pohjalla. Joten, entäs jos yritettäisiin seuraavalla kerralla olla itsellemme armollisempia ja puhua kuin sille ystävälle? Sä oot hyvä. Kaikki tekee joskus virheitä, se on täysin inhimillistä. Sä selviät!


Aiheeseen liittyvää ja käyttämääni materiaalia:

- Raamattu
- Brené Brownin kirjat:
     En olekaan yksin - totuus perfektionismista ja riittämättömyyden tunteesta
     Uskalla haavoittua - elä rohkeasti täydellä sydämellä
- Netin ihmeellinen maailma