Ravistettava ennen käyttöä!

Moikka!

Awake my soul (ks.linkki) !! Tää lause on ollu mun mielessä tosi vahvasti tässä jonkin aikaa ja oon kokenut, että Jumala haluu ravistella mua ja mä haluun myöskin ravistella ja herätellä itteeni. Mulla on herännyt mielessä kysymys, että: millä on oikeesti merkitystä? Mihin Jumala mua kutsuu? Mä janoan sitä, että näkisin selkeesti, mikä mun kutsu on. Tiedätkö sä mikä sun kutsu on? Mitkä on ne sun lahjat, joita Jumala haluaa käyttää?

Haluisin vaan herätä horroksesta, jossa tuntuu, että elän päivästä toiseen. Oon tällä hetkellä tosi turhautunut turvalliseen elämään! Kaipaan haasteita ja elämää, jossa voisin oikeesti olla täysin riippuvainen Jumalasta. Haluun oppia elämään täysillä peloista huolimatta ja elämään niin kuin en pelkäisi- rohkeudesta käsin. Uskon, että Jumala myöskin haluaa, että me tukeudutaan täysin Häneen ja kaikki mitä me tehdään, niin tehdään Hänelle. Monesti tää ympärillä oleva yhteiskunta edellyttää, että kaikki panostaa opiskeluun, kunnolliseen työpaikkaan jne. Usein halutaan rakentaa elämä "valmiiksi" ennen kuin aletaan palvella Jumalaa täysillä. Käydään koulut loppuun ja hankitaan ammatti ja työpaikka, perustetaan perhe ja kerätään rahaa säästöön, hankitaan auto ja maksetaan lainat pois, lapset muuttaa pois jne.. Ja sitten tulee eläke - sittenkö me oltais valmiita antautumaan täysillä Herralle? EI! Mä en ainakaan halua, että mun elämä menee niin! Jokin mun sisällä huutaa, että on pakko olla enemmän! On pakko olla muutakin, kun opiskelu, harrastukset jne. Kaipaan sitä, että saan toteuttaa täysillä sitä, mihin Jumala on mut kutsunu. En tiedä vielä, mikä mun kutsu on, mutta tiiän, että Jumala valmistaa mua koko ajan sitä varten ja herättelee mun ajatuksia ja asenteita sekä arvoja.

"Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun ja evankeliumin tähden, pelastaa sen." (Mark.8:35)

"Varas ei tule muuta kuin varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut tuomaan elämän ja yltäkylläisyyyden." (Joh.10:10)

Kun me annetaan koko meiän elämä ja sydän - KAIKKI - Jumalan käyttöön, niin Hän pääsee tekemään mahtavia asioita meidän kautta. Eikä meiltä puutu mitään, kun meillä on Isä, joka rakastaa meitä, Kaikkivaltias Jumala, joka antoi ainoan Poikansa meiän puolesta. Hänessä meillä on vapaus, rauha, ilo ja kaikki mitä me ikinä tarvitaan. Ravistelu, josta mainitsin, niin on merkki siitä, että Isä valmistaa johonki suurempaan, uskon niin. Jumalan täytyy vähän ravistella meitä ennen käyttöä, jotta me oltais valmiita tulevaan. Jumala uudistaa meitä kaikella rakkaudellaan ja tekee meistä enemmän Hänen kaltaisiaan. : ) Antaudutaan täysin Jumalalle ja katsotaan ja odotetaan, mitä Hän tekee. "Kristittynä eläminen on vaikeaa. -- Vaikeampaa on vain elämä, josta usko puuttuu. Minun (Jumalan) seuraamiseni maksaa paljon vähemmän kuin elämä ilman minua." (Oletko se todella Sinä, Jumala? -kirjasta) Elämä ei tuu olemaan helppoa, mikä tie ikinä valitaakaan, mutta Jumalan kanssa me ollaan täydellisessä turvassa, sillä Hän on meidän täydellinen Isä eikä anna meidän kaatua. Tai vaikka kaaduttaiskin, niin Hän nostaa meidät ylös ja auttaa kulkemaan eteenpäin.

Me ollaan Jumalan rakkaita lapsia ja Hän rakastaa sua enemmän, kun kukaan voi koskaan rakastaa! Älä epäile etteikö Jumalalla olis sulle tarkotusta tai etteikö Hän välittäis susta - sillä Hän välittää, rakastaa, haluaa johdattaa ja tuntee sut läpikotaisin. Oot Jumalan rakas lapsi!

Siunausta kaikille! :)

Unelmoi Isän kanssa

Heippa kaikille!

Mä oon viime aikoina fiilistellyt sitä, kuinka meille jokaiselle on täydellinen ja paras suunnitelma. Meidän elämällä on merkitys! Joskus voi olla, että tehdään epäjärkeviä päätöksiä elämässä ja voidaan jopa katua niitä, mutta mä uskon, että meidän taivaallisella Isällä on meille parempi suunnitelma kuin voidaan itse koskaan kuvitella. Jos oot joskus miettinyt, että miten tän elämän vois käyttää parhaimmalla mahdollisella tavalla ja miten voisit elää, niin että oisit tehnyt asioita, joista oisit ylpeä ja oisit auttanut ihmisiä jne. Miten voit käyttää elämäsi parhaimmalla tavalla? Kuinka osaat tehdä päätöksiä, joista voit olla iloinen ja tyytyväinen?

Siitä asti, kun mä tulin uskoon kesällä 2008, niin oon usein ollut tosi onnellinen siitä, että saan tuntea Isän, jolla on mulle täydellinen suunnitelma. Oon usein fiilistellyt sitä, että mun ei tarvi itse jotenkin väkisin yrittää elää elämääni oikein, vaan saan tuntea Jumalan, joka johdattaa mua. Jumalan kanssa kulkiessa meidän ei tarvitse pelätä ja Hän rakastaa meitä aina! Hän ei hylkää meitä ja haluaa johdattaa meitä rakastavalla kädellään. Jos vain annamme Jumalalle luvan ohjata elämäämme ja opastaa meitä, niin Hän tekee sen. Jos vain annamme luvan Jumalalle tulla sydämiimme, niin voimme olla varmoja, että Hän tulee!

Omassa elämässäni olen monessa tilanteessa kysynyt apua Jumalalta ja pyytänyt neuvoja. Olen kiitollinen siitä, että Jumala tietää paremmin aina, mitä mun tulis tehdä ja mihin mennä. Mulla on tosi turvallinen olo Isän kanssa. Hän pitää musta huolen ja toteuttaa kaiken aikataulussa, kun mä vaan oon valmis elämään Hänen kanssaan. Voin kertoa teille esimerkkejä tilanteista, miten Jumala on johdannut mua. Tulin uskoon siis 8. ja 9.luokan välisenä kesänä ja niinpä heti, kun aloitin 9.luokan mulla oli edessä tulevaisuuden miettiminen. Olin aiemmin ajatellut, että oisin lähtenyt opiskelemaan hevostenhoitajaksi ja lisäksi katselin varmaan kaikki ammatit, mitä ammattikouluissa oli tarjolla, mutta mikään ei loppujen lopuksi tuntunut oikealta. Niinpä päädyin lukioon ja myöhemmin olen tajunnut, että se oli Jumalan suunnitelma ja tarkoitettua. Ilman lukiota en ehkä olisi tässä nyt! Lukiossa taas aloin pähkäilemään, että mitä lukion jälkeen. Lukion 2.luokalla aloin pikkuhiljaa hahmottamaan tulevaisuuden haaveita ja lopulta päädyin hakemaan ammattikorkeakouluun fysioterapeutiksi. Jumala on todellakin tässäkin asiassa johdattanut ja oon saanut kuulla monilta profetioita siitä, miten tuun auttaa ihmisiä mun tulevan ammatin kautta ja lisäksi oon kokenut, että mulla on erityinen paikka just tossa koulussa, missä nyt oon. Jumalan johdattamat tiet on parhaita ja Hän siunaa ne. En voisi kuvitellakaan kulkevani muita kuin Jumalan mielen mukaisia teitä, koska oon NIIN kiinnostunut siitä, mitä kaikkea Jumalalla on vielä varattuna! :)

Jokaisella meistä on paljon unelmia ja haaveita. Joskus me ei vaan uskalleta unelmoida tarpeeksi ja ajatellaan ettei tulla koskaan saavuttamaan, niin suuria juttuja, kun haluttais. Mutta mä rohkasen teitä kaikkia unelmoimaan hulluja! Älä luovu unelmistasi! Jokaisella on hyvä olla unelmia ja haaveita, joita kohti voi pyrkiä. Jumalan kanssa unelmointi on mieletöntä ja voin totally suositella sitä. Pienistä unelmistakin voi kasvaa upeita isoja juttuja, kun uskallat unelmoida niitä Jumalan kanssa. Meidän taivaallinen Isä rakastaa meitä ja haluaa meille parasta. Aina ei vaan tiedetä itse, mikä meille on parasta, mutta onneksi Jumala tietää! Mulla on vielä monta unelmaa, joista unelmoin joka päivä Isän kanssa ja odotan sitä, että nään niiden vielä tapahtuvan. Kärsivällisyys on hyvä asia ja se palkitaan. :)

Siunausta kaikille ja hyvää Pääsiäistä!

Hyvinä ja huonoina aikoina

Heippa kaikille! Haluun jakaa tässä teiän kanssa jotain, mitä koen, että Jumala on laskenut mun sydämelle. Niinkuin oon kertonut, niin mun elämän oikeestaan rankimmat ajat oli tossa keväästä syksyyn. En oo vielä kertonut, mitä silloin tapahtui ja siks aattelin, että nyt vähän valottaisin asiaa. :)

Lopputalvesta/alkukeväällä (2012) mun isä irtisanottiin töistä, jossa se oli ollut yli 36 vuotta. Isku Teollisuus oy irtisanoi toimihenkilöitä taloudellisista syistä täällä Lahdessa ja mun isä oli yksi heistä. Tilannetta pahensi se, että mun äiti ei oo oikeestaan koskaan mun elämän aikana ollut kunnon töissä, joka siis suomeksi sanottuna tarkoitti sitä, että meidän perheen ainoa tulonlähtö loppui. Isä sai tietysti irtisanomisesta seuraavat puoli vuotta vielä palkkaa, niin kuin kuuluu, mutta ajatus siitä, että sen jälkeen ei olisi mitään, mistä heti saada rahaa, kauhistutti. Oltiin kuultu, että pahimmassa tapauksessa korvausten yms. käsittely voisi kestää 3 kk, joka tarkoittaisi, että ei saataisi rahaa mistään 3 kuukauteen ja silti olisi maksettava jostain vuokra ja muut laskut + ruoka jne. Paljoakaan ei mistään pystynyt oikein säästämään, mutta mistä pystyi se säästettiin. Samaan aikaan mulla oli menossa viimeinen vuosi lukiossa ja ylppärit painoivat päälle. Lisäksi mun mummi (isän äiti,93v) oli huonossa kunnossa. Eli stressi alkoi olla kova ja mua ahdisti tosi paljon kaikki. Olin tosi herkillä ja tuntu ettei tästä selvitä.

Olin tosi pettynyt ja kiukuttelin Jumalalle. Halusin luottaa siihen, että Jumalalla on tässäkin tilanteessa suunnitelma ja ratkaisu. Halusin luottaa siihen, että Isä tietäisi mitä tehdä. Luottaminen oli kuitenkin vaikeaa, mutta halusin yrittää. Monet ystäväni rukoilivat tilanteemme puolesta ja niin kuin Raamatussakin sanotaan, niin Jumala kuulee kaikki pienimmät huokaukset ja kuiskaukset, niin oli tässäkin tilanteessa. Niin kuin sanoin, niin mummini oli huonossa kunnossa ja tiesimme ettei enää olisi välttämättä paljon aikaa. Mummi päätti jakaa rahaa lapsilleen jo ennen kuin hän nukkuisi pois. Emme tienneet olisiko aikaa päiviä vai viikkoja vai kuukausia vai ehkä jopa muutama vuosi. Mutta mummi jokatapauksessa ns. viimeisillä voimillaan muisti meitäkin. En kerro mitään rahasummista, koska se ei ole oleellista, mutta voin sanoa, että kun kuulin tästä lahjoituksesta, niin ensimmäinen reaktioni oli Halleluja! Vaikka murhe mummin puolesta oli kova, niin Jumala osaa näyttää hyvätkin puolet asioista. Tämä oli ratkaisu rahavajeeseen ja selvisimme hienosti tulevat kuukaudet.

Yo-kirjoitukset oli ja meni ihan hyvin. Kaksi stressitekijää olivat siis hoidossa, mutta yksi oli vielä jäljellä - mummi. Mummi meni yhä huonompaan kuntoon ja tiesimme, että meidän olisi päästettävä hänestä irti. Mummi oli kuitenkin elänyt hienon elämän ja rakastamme häntä ikuisesti. Sen jälkeen, kun hän oli jakanut "ennakkoperintönsä" niin kirjoitimme kaikki, jotka olimme saaneet osamme siitä, niin kiitoskirjeet ja samalla tavallaan hyvästit hänelle. Toukokuun alussa kävimme sairaalassa jättämässä hyvästit ja 7.päivä mummi nukkui pois. Hän on nyt turvassa ja saa levätä rauhassa. <3 Kaiken surun keskellä oli iloakin, mutta uskon, että ilman Jumalaa en olisi osannut nähdä sitä iloa, vaan olisin jäänyt mudan pohjalle, enkä olisi selvinnyt keväästä, niin hyvin. Jumala on lohdutuksen Isä. Hän on rakkaus ja lupaa tukea kaikessa! Hän ojentaa heti käden, kun pyydät.

Kevät oli ollut rankka, mutta kaikki oli sujunut hyvin loppujen lopuksi ja sain jopa kesätyöpaikan (toukokuu-elokuu). Ajattelin, että voin relata kaiken stressin, surun ja muun jälkeen. Mutta asiat eivät taaskaan mennyt ihan niin kuin olin ajatellut, sillä rakas enoni kuoli heinäkuussa. (Ja asiaan liittyi yksi pointti joka teki menetyksestä raskaamman, mutta sitä en kerro täällä.) Taas oli hautajaiset tiedossa. Lisäksi lähipiirissä oli muitakin asioita, jotka tekivät surulliseksi. Mutta jälleen kerran Jumala näytti valonpilkahduksia surun keskellä - pääsin Lahden amk: uun opiskelemaan fysioterapeutiksi. Pääsin sinne, minne olin halunnutkin ja voin sanoa, että siinä elämäntilanteessa, missä olin mennyt pääsykokeisiin, niin todella tarvitsin Jumalaa avukseni, jotta pääsin sisään. Se tsemppaus, mitä itsestäni pystyin puristamaan ei olisi riittänyt, mutta Isä auttoi minua pysymään kasassa ja jatkamaan eteenpäin.

Se, miten Jumala on tukenut minua ja ollut uskollinen kaikkina hyvinä ja huonoina aikoina on ollut ihan uskomatonta! Hän todella on hyvä! Ja, eilen Jumala puhui mulle tähän tarinaan liittyen ja muutenkin uskossa elämiseen asioita, jotka pisti mut miettimään suhdettani Jeesukseen. Nuorisopastorimme piti puhetta ja pointti joka jäi mieleen oli, että Jumala ei halua mitään yhden illan juttua. Suhde Jumalaan ei oo kuin yhden illan juttu vaan se on kuin avioliitto. Isä haluaa, että me sitoudutaan Häneen ja ollaan Hänen kanssa aina ja ikuisesti! Me ei voida sanoa yhtenä päivänä Jumalalle, että 'tänään mä oon sun' ja toisena että 'tänään mä en oo sun kaa'. Jumala ei halua, että ollaan vaan silloin, kun menee hyvin Hänen kanssaan, vaan Hän haluaa olla aina meidän kanssa. Jos me käydään kerran viikossa seurakunnassa ja ollaan silloin Isän kanssa, mutta muuten tehdään, mitä huvittaa ja käyttäydytään, kun ei oltais ikinä uskossa oltukaan, niin ei se oo sitä mitä Jumala meiltä odottaa tai haluaa. Isä haluaa olla meidän kanssa ns. myötä- ja vastoinkäymisissä. Hän haluaa olla meidän kanssa joka tilanteessa tukemassa ja rakastamassa, uskollisena vierellä, osoittamassa tietä. Hän RAKASTAA meitä! Tiesitkö sen? Hän rakastaa sua! Hän rakastaa sua enemmän kuin kukaan voi koskaan sua rakastaa ja Hän on sulle uskollinen ja niinpä meidänkin tulis olla Hänelle uskollisia. Hän haluaa auttaa sua ja viettää aikaa sun kanssa.

Vaikka joskus me ei tarkalleen tiedetä, mihin meidän pitäis mennä tai meitä voi pelottaa tuleva, niin mä uskon, että Isä tietää parhaiten, mihin meiän tulee kulkea ja Hän johdattaa meitä. Rukoiltaessa eilen näin sellasen kuvan, missä oli vuori ja sen vuoren rinnettä kiipes jotkut tyypit. Sen vuoren huippu oli tosi korkeella ja sitä ympäröi sellanen pilviharso, joka heikensi näkyvyyttä. Aattelin, ett se kuvastaa sitä kuinka me ollaan kiipeemässä sitä vuorta ylöspäin ja välillä näkyvyys tulevaan voi olla huono, ei tarkalleen tiedetä kuinka pitkä matka vielä jne. Kuitenkin Jumala näkee sen tilanteen koko ajan ja lupaa auttaa meitä kulkemaan eteenpäin. Hän ei jätä meitä, vaan johdattaa vahvalla kädellään. Isä haluaa, että me luotetaan Häneen. Elämä on lahja Jumalalta, joten miksei me annettais sitä Hänen käyttöönsä. Kai jos sun ystävä antais sulle lahjan ja toivois, että käyttäisit sitä tiettyyn tarkoitukseen, niin myös noudattaisit hänen toivettaan, vai mitä? Mä ainakin haluan noudattaa Jumalan toivetta ja olla Hänen käytössään, Hänen johdatuksessa. Hän rakastaa ja mä tiedän sen. Hän on rakastanut, niin paljon, että on pelastanut ja vapauttanut mut ja mä haluan antaa vastalahjaksi sen, mitä voin eli antaa itseni Jumalan seuraajaksi. Mulla ei oo muuta antaa, ei mitään mikä ois tarpeeksi, mutta Isä kaipaa vaan, että annan sydämeni Hänelle ja lupaan olla Hänen kanssa. Se on se, mitä voin tehdä ja sen myös teen. Muista, että Hän rakastaa sua samalla lailla! Isä rakastaa kaikkia lapsiaan yhtä paljon ja haluaa pelastaa jokaisen, koska jokainen on ainutlaatuinen Jumalan lapsi. Aamen. :)